Tänään kävin lihaskuntojumpassa, joka oli ihan liian vaativa omaan tasooni. Eipä se mitään, sisulla mentiin tunnin loppuun asti ja pari kertaa ohjaajakin jaksoi kehua, että teen liikkeet oikein. Jo tunnin aikana ajattelin että ei enää koskaan tänne, ei ainakaan ennen kuin kunto on huomattavasti kohentunut. Kotimatkalla päätin, että voisin sittenkin käydä tuossa jumpassa (ensi viikolla en tosin pääse), koska eiköhän se muutaman viikon (luultavasti noin kuukauden tai kahden) päästä rupea olemaan jo ihan oikean tasoinen tunti. Ja jos tekee vaan aina mukavuusalueellaan, niin koskaan ei kehity :)

Huomenna varmaan pakarat kiittää. Kotimatkalla sorruin myös ostamaan pakastepitsan ruuaksi. Tosin perustelin sen sillä, että se on päivän ainoa ruokani iltapalan lisäksi, kun en kerkiä tekemään ruokaa illalla. Joten olkoon perjantainen pitsapäivä jo näin keskiviikkona ja perjantaina voisi sitten yrittää tehdä jotain ihan oikeaa ruokaa, eikä eineksiä niin kuin meillä usein.